Emännöintiä: Mehustus

Noniin! olen taas hieman skarpannut tässä emännöintihommassa. Kun olen siis vuosi sitten onnistunut keittämään riisipuuron, oli aika opetella jotain uutta. Eli mehua!
On muuten nimensä veroinen tämä meidän kotipaikka. Tänä vuonna metsä oli ihan pullollaan mun sinisiä kaimojani! Keittelin mehuksi osan niistäkin ja sitten jotain 100 vuotta vanhoja puolukoita keittelin kans pakkasesta. Meillä on myös ilmeisesti jotain viinimarjapuskia tuolla yhessä viidakossa, kun äiti tuli sieltä pusikosta eräs päivä tuliaisinaan ämpärillinen mustia viinikaimoja! Aika hyvä kun ne on tuolla lupiinien, heinän ja kaiken muun mössön seassa piilossa, niin ei linnut syö niitä marjoja. Tosin en ole mäkään löytänyt sinne. Onneks on äiti, mun idoli! <3 Niin sain siis keitellä myös mustaherukkamehua, josta otin sitte vähä havainnollistavia kuvia.

Mutta mehustusta:

VERTA!!!! Aaarrrr!!!

On tärkeä pitää kaikki mehun pullotuksessa tarvittavat kamat käden ulottuvilla: likainen maitolasi, pari likaista kahvikuppia, maaseudun tulevaisuus, tiskiaine yms..



Tsadaa! ja taas kaikki tarvittava käsillä: ruuvimeisseli, likainen lautanen, kynä, kaktus sekä räkäpaperi!

Mä tein myös ihan sikahienot etiketit tietsikalla noihin pulloihin! Onneks mä oon niin näppärä tietsikan käyttäjä, ettei menny ku noin 8 tuntia siihen hommaan! Hitto kun ei tullu kuvaa niistä etiketeistä. Kalle sano et ne on niin hienoja pulloja ettei ihmisillä oo sellasia! -? No meilläpä on!

Historian haminaa! vai mitä se oli.

Tämä on jännittävä paikka tämä Marjakangas. Vanhaa taloa purkaessamme huomattiin, että entisaikoina piirustus- ja kirjoituspaperin on täytynyt olla aika kortilla, kun kaikki päiväkirjamerkinnät ja taideteokset on pitänyt tallettaa levyihin tapettien alle! Mutta tämä teki kyllä purkamisesta paljon jännempää! Harmi ettei me hoksattu tehdä yhtä hienoja merkintöjä tän uuden talon sisustuksen alle, mutta eihän sitä tiedä kuinka hauskoja vitsejä noi meidän raksamiehet on kirjoittaneet sinne! Pitääkin alkaa sit repimään seiniä tästäkin talosta heti kun vain joku kaunis päivä saadaan toi vanha talo purettua. Toivottavasti pian. Se on edessä. Me ei esim. voida: rakentaa terassia, koska se ei mahtuis kun toi talo on nii lähellä. Tästä johtuen me ei voida ostaa kaasugrilliä, kun meil ei oo terassia. Tämän vuoksi taas me ei voida grillata. Jonka vuoksi taas me ehkä kuollaan nälkään. Joten kyse on elämästä ja kuolemasta!
Aa niin joo mutta ennen kuin mennään aiheessa tuonpuoleiseen, niin tässä siis niitä kuvia:


Taloa rempattiin -95 ja ol ilimeisesti kylymä!



"ollaan maailmanmestareita jääkiekossa!" Hei nii meki!!



tää onki sit kirjotettu jo ennen ajanlaskun alkua!



Missä tavala?



I thought to myself: What the f**k?!



Sisustusunelmia...



Tapettia on siinä monenlaista!



kinnulanhankkija.com - sieltä se puutavara tuotu on!



Tapiotakaan ei unohdeta!



Tapetti Paskakaupunnista!





Mutta Kalle pilas Veeran elämän!



Lisää yllätyksia luvassa!

Hyvää Vappua!

Hahahahahha! no niin nyt on edetty jo vappuun asti! Kyllä tämä tästä! Vappua vietin siis entisessä rakkaassa (?!) kotikaupungissani, Rovaniemellä!
Tällä kertaa selvisin Roin reissusta jopa ilman ylinopeussakkoja! Wuhuu!
Kuviakuvia:

Ilmaballoi ja seprentiiniä = vappu!

Jätkänkynttilä ja lunta = vappu Rovaniemellä!

Ja sit tämän journalistisen riemuvoiton lopuksi video, jonka vuoksi mun itseasiassa oli ihan pakko saada tämä vappu tungettua tähän blogiin!!! Nimittäin kerroin Villelle eräästä possusta, johon olin aiemmin keväällä törmännyt Lestijärvellä ja siitä kuinka hauska ilta meillä oli yhdessä, niin arvatkaapa! Villeltä löytyi sen possun veli! Ja kylläpä meillä kaikilla oli taas muukaavaaa! Oi jospa ois ollu muitaki muukaanaa!

Pässiäinen!

Okei. Selailin kuva-arkistoani ja näyttäisi siltä että tänään leikimme että on juuri päästy pääsisäisen vietosta! Ihana Laura oli meillä pääsiäispupuna!

Oli kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä, joten päätimme viettää pääsiäistä terassilla auringonpaisteessa laatuviihteen, reggaen sekä virvokkeiden parissa.

Kaunis puutarhamme pääsiäisenä



Myös Elge, Shakira sekä vanha tuttumme kauhunukke liittyivät juhlanviettoon!

Säälittävää.

Olenpas tosiaan ollut melkoinen bloggaaja! Mut ei se mitään! Nyt mä aion korjata tilanteen ja koska mulla on muutenkin ihan sikana tekemättömiä hommia jotka kaatuu niskaan ihan näinä päivinä, niin tämähän on sit just parasta aikaa alkaa elvyttää tätä puolikuollutta blogiani!
Jotta pysyisitte elämässäni kartalla, on mun vähän palattava ajassa taaksepäin ja sieltä ottaa hirrrmuinen kiri tähän päivään. Eli leikitään että nyt kun kirjoitan tätä, olis joku niinku tyyliin huhtikuu 2011 ja oon just tullut yksistä megapileistä, joista kerron teille nyt!

Oli synkkä ja my....stinen ilta Lestijärvellä! hahah. nojoo oli siis kovat pileet. Verestettiin vähän teiniaikojen muistoja muutaman mussukan kanssa.
Kuvamateriaalia:

Syötiin vähän sikahyvin! Slurps!

Ja jos joku joskus haaveilee pääsevänsä lähemmäs taivasta, niin voin kertoo että kandee maistaa Annan tekemää vaniljaista aprikoosihilloketta manchego-juuston kera! Taju-lähtee-hyvää!

No ilta päättyikin mun osaltani perinteisesti, eli SÖIN liikaa ja alkoi nukuttaa.. :D mun osaltani megapileet oli melkeinpä juhlittu. Vielä kuitenkin pieni pala tunnelmaa ennen unia:

hahaha! säikähettiin tota possua ihan sikana ensin kun joku nosti sen maasta ja sitten siitä riittikin iloa koko illaksi!
Halpa ohjelma näissä bileissä!
Joo mut sit mä simahdin, mikä harmittaa vähän, sillä pileet tietenkin sen jälkeen vaan koveni, ja mä missasin esimerkiksi pisin tukka-kilpailun, jossa Aleksi nöyryytti kaikki tytöt.

Kissakuiskaajaa tarvitaan!

Kaiken hyvän lisäksi olen huomannut elämässäni myös muutamia epäkohtia. Kerron teille tänään kolmesta sellaisesta. He ovat

Iisakki

Lempi



ja Shakira Korpi


Olen sietänyt heiltä jo aika paljon. Yksi parhaista aamuistani oli ehdottomasti se kun olin lähdössä töihin ja kiireessä keräilin papereitani työhuoneen sängyltä. Haisi pahalta. Oli märkää. Kyllä!! Joku rakkaista karvakorvistani oli pissannut sängylle työpapereiden, mainosten sekä LÄPPÄRINI päälle! Tunsin sisimmässäni suuria tunteita. Ilmeisesti sängynkastelu ei ole vaan pienten lasten ongelma, vaan myös teini-ikäinen poikani tai aikuiset lapseni osaavat yllättää.

Kisut ovat myös tosi kiinnostuneita kasvien hoidosta. Vaihdoin tässä mullat eräs kaunis päivä niin pojat istuivat vieressä tarkkailemassa tilannetta. Silloin se oli minusta suloista, mutta jos olisin hoksannut että siinä ne jo suunnittelevat uutta tempausta niin olisin heittänyt ne lumipenkkaan sillä sekunnilla. Totuus kattien suunnitelmista paljastui pian sen jälkeen kun olin kuskannut kasvit kylpyhuoneesta takaisin paikoilleen. Kaksi pistokasta saivat  kokea pedon kylmäverisyyden lehdissään.

syöty on.

Noo.. eihän tämä ollut toki ensimmäinen kerta. mutta nyt se tuntui erityisen pahalta kun ne kasvit oli vasta ihan pieniä vauvoja.

Okei. sitten vielä yksi kertomus lähihistoriasta. Nimittäin siitä, mitä löysin tänään keittiöstä keitellessäni poikaystävälleni puuroa niin kuin  kunnon emännän kuuluu. Joku rakkaista lapsistani oli ilmeisesti myös innostunut tästä nyt niin muodikkaasta tuunauksesta. Tuo liina on siis kotoani ja kulkenut mun mukana siitä asti kun lensin pois pesästä ja niinkuin kuvasta näkyy, sillä on ikää 40 vuotta. Olen taas täynnä jännittäviä tuntemuksia.

Kuka teki ja kuka on liikaa?

Liina oli ilmiselvä viesti korkeammalta. Siinähän on selvästi minä ja KOLME kissaa. Joista nyt siis yksi on syöty pois. Eli joko yläilmoista joku yrittää saada minua teurastamaan yhden kissoistani. Tai sitten tämä on jonkun kissan kirjoittama uhkaus. Siis kun meidän kissathan ei tule edes kovin hyvin juttuun keskenään. Nyt joku on selvästi saanut lopullisesti tarpeekseen ja aikoo murhata jonkun. Onneksi mun naamaa ei ollut syöty!!
Tästä tuli vielä mieleen se kun kaverini kertoi kissojen ja koirien erosta. Siis kun jos mä vaikka kuolla kupsahtaisin tänne kenenkään tietämättä, niin kissathan ottais ja söis mut, kun taas jos mulla ois koira, niin se surisi kovasti eikä varppina söisi mua. Julmat pirulaiset!!

Mutta kun ne on niin söpöjä!! Niin hellyyttäviä kun nukkuvat. Mutta siitä mä sainkin idean tänä aamuna kun katsoin Iisakin koisimista! Hengettömänä ja täytettynähän ne ois aina söpöjä!
Toivottavasti eläinsuojeluviranomaiset eivät eksy tähän blogiin.