Joutilaan hommissa

Eilen sitten olin pöyhimässä. Semmosta hommaa että piti pöyhimellä (sovitaan että se on sen vehkeen nimi) ajaa niinku monta olkiluokoa yhteen luokoon. 

Siinä kun isäntä mua aamulla opasti miten homma pelaa niin kyselin sit että mikä järki tässä on että mä ajan ensin jokaisen luokon läpi ja sit se ajaa vielä paalaajalla kerran ne isot luokot läpi kun se vois vaan ajaa kerran paalaajalla jokaisen luokon läpi. Niin ei siinä kuulemma kauheasti järkeä olekaan mutta jos sattuu olemaan tämmösiä joutilaita (NIINKUIN MINÄ), niin ne voi laittaa noihin pöyhimishommiin. Jaahans. 

Noh, on siitä ilmeisesti jotain hyötyä (ainakin näin yritin vakuutella itselleni istuttuani kaheksan tuntia eilisestä päivästä traktorin hikisessä hytissä). Nimittäin ne oljet pöyhiintyy niin ehkä ne on sit kuivaa vähän kivemmin. Ja sitte se paalaaja vie kuulemma kamalan paljon enemmän polttoainetta kuin toi pöyhintähärveli ja sitten Kalle joka on vissiin hyvin epäjoutilas ihminen, pääsee sit päästelemään supernopeeta noi oljet paaleihin. 

Sitä mä myös mietin siinä ajellessani että mikä ihmeen idea on ollut laittaa noi kaikki vehkeet traktorin persuuksiin? Siis kun tuotakin vehettä piti koko ajan kytätä  että se ei ole liian matalalla eikä liian ylhäällä ja samalla yrität kahtoa eteen että minne ajat niin se oli melkoisen hankalaa koska mulla ei (vielä) ole silmiä takaraivossa eikä mun pääni käänny kuin pöllöllä. Joten selkä oli taas koetuksella.

Näin villieläimiä. Tämä sus tuli niin lähelle että pelkäsin sen
joutuvan muhennokseksi

Evästauko

Eilinen taisi olla niitä kauneimpia päiviä. Aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli raikas. Syksy on melko ihanata aikaa!

Traktori tosin oli tosi kuuma ja perse oli hian hiestä märkä. Nauratti kun mietin meijän rehuntekijöitä jotka heinäkuun 30 asteen helteillä saivat viettää päivänsä noissa hyteissä. Kyllä ne olikin aika ovelan näkösiä työpäivien jälkeen. Ei toi mun eilinen hikoilu tainnut olla paljon.

Heleppoa ku heinänteko

Nyt kun mä olen lopettanut päivätyöt niin mulla on ollut yrityksen perustamisen lisäksi aikaa harrastaa myös peltohommia. Eilen oltiin paalailemassa ja mä olin paketointipuolella. Se on ihan mukavata. Aika ykstoikkosta ja selkä tulee kipeäksi kun joutuu olee aika mutkalla siellä traktorissa. Mutta kuitenkin ihan jees kuunnella radiosta jotain hyvää ja tuoksutella syystuoksuja. Sitten kun ilta hämärtyy niin tunnelma on vielä jotenki jännempi ja semmonen hmm.. jotenki ilma on sellainen eksoottinen.

Aloteltiin vasta joskus yhen maissa päivällä. Siihen asti värkkäilin verstaalla. Sit läksimme ja Kalle paalas ja mää käärin. Ekka palloteltiin tuossa pihassa pellolla nimeltään Lohko A. 

Lohko A:n päätystä näkee kodin eri vinkkelistä.

Siellä menee Kalle wruuummm!

Näky tuttuja siellä pellolla! Meidän tyttökissa Lempi on muuttanut vissiin naapuriin jo varmaan vuos sitten, mutta tuli kuitenkin vähän jututtaa meitä tuonne pellolle. Ihan innoissaan kiehnäsi ja kehräsi rakas mussukka. Ja lihaa oli saanut luitten päälle. Hyvin on naapurissa huoli pidetty meidän Lempistä. Kyllä siitä meilläkin olis pidetty huolta mutta kun Iisakki ja Shakira oli niin ärsyttäviä paskiaisia että ne kiusas Lempiä aina eikä antanu sen syödä eikä mittään. :/ nii parempi sen on ihan selvästi tuolla meidän naapureilla joita en ole ikinä tavannut.

Iltanavetan jälkeen vaihettiin pellolle nimeltä Lotina. (!?) No se ei ole meidän pelto mutta jostain syystä me tehtiin sieltä rehua. Oletan että meillä oli lupa siihen. Se pelto sijaitsee tuossa ihan meidän lähellä kans. Siellä meni sitten iltaan asti kuunnellessa radiosta Blues Ministeriä. Tunnelma oli hämärän laskeuduttua joo jotenki semmonen jännä. Väsytti myös ihan sikana jo. Lopeteltiin ysin aikaan, mikä on toki paljon aiemmin kuin mitä mä kuvittelin että siellä menis.

Tätä en kyllä tiiä että miksi tuo kuollut varis roikku tuossa
heinäseipäässä. Kalle meinas että ehkä se on ennakkotapaus
muille variksille. Että näin käy jos tulee särkee näitä paaleja.

Kotiinlähtöaikaan oli jo hämärää

Sellainen oli meijän eilinen paalausreissu. Että semmosta sitte vaa.

Arkun facelift

Noniin! Mitä mä sanoin! Kaunotarhan siitä kuoriutui!

No ei se ole ihan vielä valmis. 

Vaati tosiaan aika rutkasti myrkkyjä ja hiekkapapereita ennen kuin kaikki töhnä ja maali irtosi tuosta arkun pinnasta. Ja nytten se näyttääpi siis aika pilkulliselta. Noita läiskiä on turha hioa, ne on niin syvällä ettei jää mitään jäljelle jos alan niitä hinkuttaa. 

Onneksi tämän arkun omistaja sanoi ettei työllä ole mitään kiirettä, niinpä mä olen suosiolla hiomisen jälkeen jättänyt tämän nurkkaan ja hautonut että mitähän tähän pintaan sitten lintattaisiin. 

Sillä välin olen askarrellut muita tilaustöitä, niinkuin yhtä ruokailuryhmää. Sen pitäisi valmistua torstaina. Näin laskin. Mikäli sitten ei tule mitään yllättäviä juttuja, niinkuin esim. viime viikolla olinkin pari päivää ryhmiksessä hoitamassa lapsia! No se ol kyllä hauskaa. Ne on aika hassuja ne semmoset lapset.