perjantai 1. lokakuuta 2010

Lahjoja ja kaikkia muita


Anteeksi rakas ja suuri lukijajoukkoni että olen pitänyt teitä pimennossa jo monta monituista päivää elämästäni. Onhan tapahtunut paljon suuria asioita siitä kun viimeksi kirjoitin. Eilen muunmoassa siivosin ja tänään olen käynyt navetassa ja syönyt aamupalan.

Mutta siis. Olen ilmeisesti ollut aivan hillittömän kiltti, sillä olen saanut viimeaikoina tosi paljon lahjoja vaikka jouluun on vielä aikaa. pari viikkoa sitten sain Kalleimmalta 12 ruusua koska se on jaksanut minua jo kokonaiset 12 kuukautta!


Käly leipoi herrrrkullisen ja kauniin kakun samaisen päivän johdosta. Halusi varmaan yrittää piristää veljeään.

No ei siinä vielä kaikki. Pari päivää tuon jälkeen sain kukkapuskan anopiltakin! Ilmeisesti siitä hyvästä että olin onnistunut linssiluteena saamaan leveän leukani Keskisuomalaiseen! Unohin ottaa siitä kimpusta kuvan ja nytten se on jo kuollut. :/ se kukkapuska!!

Joo ja sitten taas tällä viikolla kun tulin kotiin muistaakseni 4H-kerhosta, niin ette tiijä mitä ihanaa Iisakki, Lempi tai Shakira Korpi oli jättänyt mulle portaille!! No mä näytän.


Eikoo söpö!?!! No mä tietenkin laitoin sen kunniapaikalle takan reunalle niin kuin ainakin lasten antamat lahjat kuuluu laittaa. On se niin liikuttavaa kun lapset kasvaa ja oppii uusia asioita!
Okei. sitten aiheesta hmm.. minneköhän sitä lähtisi..? No mä olen siis aloittanut koulun! Musta tulee käsittääkseni maatilayrittäjä (?) en oo ihan varma mikä se oli. No käytiin koulussa kattoon possuja! ne oli IIIHANIA. Siis nuo pikkupossut joiden kuva on tuossa yllä. Tuo karju jonka nimi oli muistaakseni Simo, oli kuulkaas aika iso! se paino varmaan jotain 400 kiloa ja oli oikeasti lehmän kokonen! No ei yhtä korkea mutta pitkä ja paksu. Hui!


Mä oon haaveillu sellasesta pikkupossusta joka vois juosta ympäri kartanoa vapaana mutta miettikääpä jos olis tällanen möhkäle siellä! Ei tarttis varmaan pelätä että sattuis vieraita eksymään meille päin. Tuli muuten possun hankinnasta mieleen että Kalle oli eilen saanu lammaskuumeen. Joo se oli silittänyt jotain lammasta ja sit se heti hogas että se sai jonku tartunnan. Mutta on niitä pahempiakin kuumeita. Äkikseltään tulee mieleen vauvakuume joka on siis naiselle tosi raskas ja jos se vielä äityy oikeen pahaksi niin se kestää about 9 kk ja sitten kun se viimein loppuu niin se on aivan ällöttävän kivuliasta varmasti. Toinen on autokuume. Autot maksaa paljon ja sitte ne aina vaan koko ajan maksaa paljon. Sitten vielä on myyräkuume johon voi vaikka kuolla! Joten lammaskuume on oikeastaan aika hyvä homma ja varsinkin kun mullakin on ollut se jo jonkun aikaa niin sen saa sitten helposti hoidettua kun otetaan ens kesänä lampaita. <3 Hei mäpä keksin tähän äkkiä jonku lammaskuvan. Mutta varokaa! Tämäkin kuume voi tarttua ihan tästä näyttöpäätteen kautta!



Joo sitte tuli mieleen viel yks juttu. Ollaan alettu pelaamaan sulkkista. Yhen äiti-ihmisen oli tosi vaikea keskittyä siihen pelaamiseen ko semmonen pikkunen takiainen roikku siin koko ajan niin kattokaas miten kätevän karsinan se äiti-ihminen löysi sieltä salilta sille muksulleen:


Tadaa! Tosi kätskää! Ja mukula oli ihan onessaan ko sai seistä tuolla lootassa. Se on ehkä ollut edellisessä elämässä vasikka. Okei mutta näihin kuviin ja sekaviin tunnelmiin jätän tämän päiväisen postaukseni sillä lähden ylivieskaan ostamaan vaikkapa paskapaperia. Heippa!






keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Hölöpölö.

Ei ole välttämättä aivan yksinkertaista olla onnistuva emäntä. Mun käsitykseni maatalon emännästä on sellainen, että se pystyy ihan kaikkeen. Pyöräyttää muutaman kakaran, osaa leipoa ja kokata kaikki tärkeät perinneruoat unohtamatta kuitenkaan lauantaisia eksoottisempia aterioita. Emännältä sujuu kaikki käsityöt, putkityöt, konetyöt, peltotyöt, metsätyöt, remonttityöt... Emäntä osaa teurastaa, suomustaa, nupottaa, kengittää ja keriä. Emäntä jaksaa marjastaa ja sienestää, hillota, mehustaa ja pakastaa.
Ja ihan totta mä tiedän joitain jotka yltää hyvin lähelle täydellistä emännyyttä, eli osaa kykenee noista varmaan melkein kaikkiin. Mäkin pyrin siihen. Olen vielä aika kaukana. Päätin kuitenkin aloittaa jostain, joten päätin alkaa tekemään ruokaa. Aloitin perinteisestä päästä eli riisipuurosta.

 No siitä ei tullut kovin hyvää.

Mutta en lannistunut. Kaksi  yötä nukuttuani tunsin päässeeni yli tuosta epäonnistumisesta ja kokeilin uudestaan. Tänään se onnistui!! Hitsi en hoksannut ottaa kuvaa mutta kaikki varmaan tietää miltä onnistunut riisipuuro näyttää. Namnam.
Sain muuten hienon idean. Kehitän jokapäivästä jonkin ruokapäivän niin ei tarvitse niin laajasta valikoimasta valita että mitä tänään syötäisiin. Maanantai ois puuuropäivä, tiistai.. muropäivä varmaan, keskiviikko on keittopäivä ja torstaille vois ottaa sella sen armeijamallin, että hernekeittoa ja pannaria!! Joo ja perjantai ois pastapäivä, lauantai.. öö sille en vielä keksiny ja sunnuntai ois salaattipäivä! hohooo! Tämä järjestelmällisyys on yksi ihannoimiani piirteitä, joihin en ikinä ole itse vielä onnistunut muokkautumaan.

Joopa. yks päivä muuten siivottiin tuon isännän kanssa!

Tosi kätevästi kaikki saatiin käden ulottuville! sänkyynkin pääsee kun ottaa kunnon loikan eteisestä!

Juu se oli semmonen juttu.. mitähän muuta meille viime aikoina... No hei meikä oli käärimässä viime viikolla! Sen mä osaan, voin kertoo! Otin pari kuvvaa:



viuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh! pikkusen tuli taas palloja vauhilla!

Ja sit tää kun meidän Canadanlippukoivussa on näköjään joku rutto tai joku.. aattelin suihkuttaa etikkaa tai jotain noihin punasiin ruttokohtiin mut entiijä auttaako se. Tietääx kukaa?!..?!

torstai 9. syyskuuta 2010

Hyvää syystä!!

pikkusia pupusia
Hei jes tänään mä aloitan tän blogini vaikka tää olis kamalan ruma. Sillä olen innoissani ottanut IIIHANIA kuvia Marjakankaan pienistä söpöistä yksityiskohdista ja laajoista maisemista kans. Niillä siis aloitan tämän blogini, joka tulee käsittelemään myöhemmin myös jotain.  Tällä hetkellä on joululahjojen tehtailu käynnissä!!! JOOJOo! Joulu on jo ovella. Ja pinnalla on myös koulun aloittaminen ens viikolla! Ja 4H-kerhon vetäminen. Ja urheilu (?!! HAAAHHahahhahahaa!)
Ehkäpä siis näistä ensi jaksossa. Mutta nyt, ensipalat Marjakankaan miljöökuvista, olkaa hyvät:

Ihana sysky ja pallopelto!

Mun pojat, Iisakki ja Shakira Korpi <3

Kiva kukka. En oo muistanu kastella oikeen koko kesänä. Silti elossa. Näitä lisää!

kauhunukke

Ja vielä ylllärikuva!!! Tällanen ihana kirje tuli eilen postissa!! Kiitos Oulun poliisilaitos!! <3