Marjatta

Meillä on tapahtunut nyt pääsiäisen aikaan paljon ja yhtä ja toista ja on ollut hurjan kivaa ja sitten hieman kurjaakin. Kerron nyt tällä kertaa sen kurjan niin se on sitten käsitelty. Palaan muihin pääsiäishulinoihin seuraavassa jaksossa.

Eilen aamulla isä soitti ja kertoi että meidän lammas Marjatta on tosi huonossa kunnossa. Meidän lampaat on siis vielä meidän äidillä ja isällä talvihoidossa tuolla n. 10 km päässä meiltä. Riensin sitten sinne paikan päälle ja Marjatta näytti kyllä tosi kurjalta. Se makasi siellä ketan perällä kyljellään jalat ilmassa kouristellen. Ei päästy sen lähelle kun Kaarlo oli niin äkäsenä siinä edessä. Piti siis ensin keksiä että miten se äkänen pässi saadaan siitä edestä pois.
No loppujen lopuksi se saatiin huijattua ulos ja päästiin siihen Marjatan luo. Mä soitin eläinlääkärille että jos se osaisi sanoa puhelimitse että mitä on tehtävissä. Lampaan kohtu oli siis jostain syystä tullut ulos ja se eläinlääkäri sanoi että sen voi huuhdella puhtaalla vedellä ja työntää takaisin. Alettiin sitä sitten siinä valmistella. Olin koko ajan sen eläinlääkärin kanssa puhelimessa ja se neuvoi nostamaan lampaan jaloilleen ja kyllä se nousikin. Sitten se kysyi sen kohdun väriä ja  sanoin että se on sinertävä niin se epäili että se on varmaan alkanut jo mennä kuolioon. Vaikka ei olisikaan ja jos sen työntää takaisin niin se luultavasti tulisi jossain vaiheessa uudestaan ulos. Se pitäisi ommella ja joka tapauksessa ennuste olisi huono. Ja jos hän tulee 80 km päästä pyhäpäivänä paikan päälle niin siitä tulee aika kallis tikki. Sit se sanoi että ehkä on kuitenkin parasta antaa eläimelle armahdus ja valmistaa siitä vaikkapa pääsiäisateria.
Näin päätettiin toimia. Itketti. Onneksi naapurista löytyi mies joka tuli lopettamaan sen lampaan tosi pian. Ei meistä ois ollut siihen ja no ei meillä kyllä olis ollut pyssyäkään. Mun olo parani kyllä heti kun se oli tapettu kun tiesi ettei sen ressukan tarvi enää kärsiä.
Olen myös tosi onnellinen siitä että lankomies nylki ja suolesti sen. Isä aikoi leikata lihat. Niin sen mun mielestä pitääkin mennä. Hyödyksi. En tiedä vielä pystynkö ite sitä syömään mutta toivottavasti joku syö. Enpä tiedä oisko sen arvokkaampaa heittää Marjatan koko ruho lihoineen raatokeräilyautoon. Haudatahan sitä ei saa ja eipä siinä hautaamisessa mun mielestä mitään kovin hohdokasta olisikaan.

Sillai aikalailla alkoi meidän ensimmäinen pääsiäispäivä. Tosi kurjasti. Mutta turha jossitella ja pyöritellä asiaa sen kummemmin. Elämä on tällaista. Kyllä minun piti se ajatella jo silloin kun olen noita eläimiä ottanut "vaivoikseni". Että joskus joutuu kovan paikan eteen niiden kanssa. Joskus tulee ikäviä yllätyksiä ja joskus ihania.

Marjatta

Palmusunnuntaitunnelmaa

Tänä vuonna olen oikeen innostunut pääsiäisestä! Ennen se on ollut minulle melkolailla yhdentekevä juhla joka on mennyt samalla painolla kuin mitkä tahansa muutkin pyhät. Ikinä en oikein mitään koristeita oo pääsiäisenä harrastanut enkä ole tainnut juuri leipoakaan. Mämmirasian olen tainnut yleensä ostaa ja sitäkään ei viitsi syödä kuin sen yhden pikkuannoksen koko pääsiäisenä.
Nyt kuitenkin on ollut semmonen kevätpörriäinen ja tekee mieli panostaa pääsiäiseen. Alkoi harmittaa se kun aikuisena ei jotenkin jaksa enää innostua mistään erikoispäivistä. Lapsena oltiin ihan noitina ja vaikka minä koko pääsiäinen.
Tämä pääsiäisinnostus on siis esiintynyt askarteluina ja sisustusintona ja eilen vietin oikein superleipomispäivän. Leivoin korvapuusteja ja voisilmäpullia ja banaanikakkua ja kaurakeksejä ja sit tein vielä sokerimassasta erilaisia kukkia ja vähänkö se on ärsyttävää hommaa! Se töhnä vaan takertuu sormiin ja ne on niin saakelin pieniä kytystyksiä ettei mun sormet ja hermot jotenki taivu siihen hommaan. Työnsin ne valmiit kukat tuonne kaapin pohjalle enkä halua nähdä niitä vähään aikaan. Niistä ei tullut kovin hienoja. Mutta ehkä mä niitä johki torttuun työnnän silti koristeeksi.
Se pullahomma on minulle jotenkin vastenmielistä. Tai siis se on vaikeaa! Ihan hyviä niistä tuli ja vein anopillekin vähän maistiaisia mutta masensi vähän kun se oli just jo laittanu pöytään sen omatekemiä pullia jotka näytti noin sata kertaa herkullisemmilta kuin mun. :/ No mut tuumittiin että kyllä mäkin sit osaan tehä hyvää pullaa kun oon viiskymppinen.

Kuvassa kaurakeksit jotka hetkellisesti tuhosi
mun dieetin eilen. Taka-alalla lähinnä tollanen
läppä.

Meillä ei oo ehkä ikinä käynyt virpojia! En ainakaan muista. Luultavasti me ei olla oltu ikinä kotona jos niitä on käynyt. Tänään skarppasin ja olin varustautunut hyvin ja varmistin että ollaan kotona sitten kun niitä virpojia tulee. Ja kävihän niitä muutama mutta oispa hauska jos kävis vielä enemmän!
Me virvottiin pienenä aina pääsiäislauantaina ja se oli minusta jotenki kivempaa niin kun sillon oli muutenkin sellasta pääsiäisjuhlan tuntua, kokot ja kaikki. Nyt on jotenki ihan tavallinen sunnuntai ja sit virvotaan ja mennään kotiin viettämään tavallista sunnuntaita? No meille saa tulla vaikka molempina päivinä! Aion varautua myös lauantaivirpojiin!

Munat valmiina noitia varten!

Oi että kävi söpöjä pikkunoitia!

Krakeloitunut rakkauden kohteeni

Eilen oli sunnuntaisiivousta. Mietin siinä että olisipa joskus sunnuntait sellaisia kiireettömiä ja että voisi ihan hyvällä omallatunnolla vaan pötköttää ja tehdä sitä vaan mitä huvittaa. Kyllä mä joskus vietänkin sellaisia sunnuntaita mutta ikinä mulla ei kyllä silloin ole hyvä omatunto.
Kun ravaa viikot töissä vähän aamulla ja sitten on päivällä taas tapaaminen ja joku muu hoidettava homma ja illalla taas töitä ja ne välit yrittää käyttää hyödyksi täyttämällä tiskikonetta ja siivoamalla ja kokkaamalla ja pyykinpesulla ja tavaroiden järjestelyllä ja sitten jos vaan ehtii niin navettatöillä ja ties millä, niin ihan oikeasti viikonlopuista täytyy sit ottaa kaikki hyöty irti kun ei tarvi ravata joka paikkaan.
Mutta siis pian lopetan oikeat työt ja alan leikkitöihin tässä maatilalla. No ei vaan eiköhän sekin ole oikeaa työtä. Mutta siis sellaisen palkkatyön lopetan ja alan sitten ihan täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Niin sithän sitä ei tarvi varmaan ravata niin kaikkien aikataulujen ja sovittujen tapaamisten mukaan, vaan eletään sit luonnon säätelemien aikataulujen mukaan. :) ah. se kuulostaa ihanalta.
Oho karkasin siitä siivouksesta nyt jo muualle. Mutta siis siinä siivotessa löysin tuolta ryönän alta mun rakkaan. Eli kampauspöydän jonka ostin anopilta muistaakseni viime syksynä. Se on täydellinen ja ihana enkä ehkä ikinä luovu siitä. No olen kyl tosi huono luopumaan mistään tavaroista. Minusta on tullut aika ärsyttävästi sellainen hamsteri. :/ Mutta siis pulinat pois ja kuvat kehiin armaastani.

Joku oli sitä mieltä että hyvän lipaston tästä saa kun vähän
hioo ja maalaa! Hui! Sitä en tekisi ikinä! :) Annamme hänen
ikääntyä arvokkaasti. :)

No laitetaanpa nyt kuva tästäkin kaunistuksesta.
Löysin tämän tuolin jostain tuolta Marjakankaan
romuvarastoista. Hioin hieman enimpiä lohkeilleita
maaleja ja tuolin kannen maalasin hennon roosaksi.
Love it!

Koti Kuntoon-päivä

Tänään meidän kodissa vietettiin ns. Koti Kuntoon-päivää. Olin kertonut puolisolleni monta päivää aiemmin että tällainen suuri tapahtuma on tulossa jotta hän ei nyt sitten sopisi mitään dorkaa tälle päivälle. No se sitten sopi jotain dorkaa tälle päivälle. Ajoi jotain typerää sontaa johki typerään paikkaan. Niin siks me ei ehditty saada koko kotia kuntoon. No annettakoon hänelle anteeksi. Jospa koti odottaa.

Päätin kuitenkin että tuo pannuhuone/arkivaatehuone(=navettavaatehuone) meidän täytyy laittaa kondikseen. Ei siinä onneksi paljon ollut hommaa kun ihan vain sillai pölyt pyyhittiin mitä nyt parin viikon aikaan on ehtinyt kertyä sen jälkeen ku viimeks siivottiin...

Ihmeellistä miten paljon tuohon feng shuihin ihan perus
pölyjen pyyhkiminen vaikuttaa!

Joo. Jäi siis hieman hommaa myös huomiselle talon muiden pölyjen pyyhkimisessä..


On iskenyt vähän kovasti sellainen kevätvimma. Onkohan se jotain pesimiseen liittyvää.. No kuitenkin. Yritän keksiä mitä tuon meidän pihan kanssa tekisi kesällä. Meidän piha on ihan tyhjä lätty. Mutta pelkään istuttaa siihen mitään kun en tiedä oikein että miten ja äh. Ja se kasvimaakin on ihan hirveä. Pieni ja lontossa ja köyhä ja oivoi.

Oon koittanut löytää inspiraatiota ja neuvoja
alan kirjallisuudesta..

Pinterest on ollut kyllä kans taas niin kovalla käytöllä kun olen koittanut valaistua tämän puutarha-asian kanssa:

Yrteille ja salaateille! Ainaki alkukesällä!

Lampaiden vuoksi ois aika jees olla tollanen aita kasvimaalla
jottei Marjatta taas tuhoaisi mun porkkanoita. Se kun karkaa
taas ihan salettiin joka päivä.

Oi olisipa meidänkin piha tällainen hobittimaa!

Niin vai pitäisikö ne rehut olla sitten tällaisissa säntillisissä
laatikoissa?

Voisikohan joku tulla tekemään meille pihasuunnitelman? Olis ihanaa. Meidän piha on liian iso että mä itse osaisin sen käsitellä.

Torstaitunnelmia

Päätin nyt kokeilla että mitä nuo mun kylvökset tykkäisi tuosta kasvilampusta. Tuntuu ettei ikinä se auringonvalo riitä niille. Varsinkin kun meillä ei oikein ole sellaista hyvää ikkunaa mihin paistaisi aurinko kauan, vaan sit niitä taimia pitäis kiikuttaa huoneesta toiseen pitkin päivää. Saapa nähdä mitä sanovat. Chili ainakin on tykännyt keinovalosta! Ei se tosin mitään hedelmää tee kun en ole sitä lannoittanut... :/

Näin villeissä valoissa viihtyvät hedelmätön chili ja
tulevaisuuden toivot.

Eilen aamulla kävelin töihin. Sitä on ehkä vähän
vaikea todentaa näillä still kuvilla.
Tai sit ois pitänyt ottaa tosi monta kuvaa!

Töitten jälkeen kävin metsässä lenkillä.

Meinasin eksyä kun en malttanut pysyä
pururadalla!

 Nonnin. olipas tärkeä päivitys.

Tuulikin ulkoilupäivä

Ihan tämän blogitekstin kirjoittamisen vuoksi päätin tänä aamuna keksiä meidän karitsoille nimet. Meille syntyi siis joulun aikaan kaksi pikkuista karitsaa! Siihen liittyy kyllä yks tarina. No mä kerron sen äkkiä. Eli siis kun mä toin Helinän meille viime kesänä muistaakseni siinä juhannuksen aikaan, sillä oli jo iso maha ja alettiin heti oottaa että milloin se vuonii. No me ooteltiin ja seurattiin ja kytättiin ja jännitettiin mutta mitään ei vaan kuulunu. Lammas kantaa siis karitsaa mun käsittääkseni n. 7 kuukautta, joten siinä joulukuun alussa alettiin jo miettiä että mikä ihme tän homman nimi on jos se ei vieläkään vuoni vaikka juhannuksena jo oli maha isollaan.. no mä olin sitten itekseni jo vähän päätellyt että se on vaan yksinkertaisesti ihan järkyttävän läski lammas ja unohin koko vuonimishomman. Kunnes sitten... menin Tapaninpäivänä käymään lampaiden ja kanojen luona Löytölässä (mun vanhempien kotona. Ne on siellä talvihoidossa), kun äiti ja isä oli joulun ajan Kempeleessä. Niin kun astuin sinne navettaan niin kuului ihan ihmeellistä ääntä ja kun menin peremmälle niin kaks ihan pienen pientä karvapalloa oli siellä Helinän ketassa! Musta ja valkoinen! Olin aika tosi yllättynyt ja iloinen ja voi että kuin ne oli söpöjä!

Ihan vauvoja!

No tarina jatkuu siten että Helinä ei jostain syystä tykännyt tuosta mustasta karitsasta eikä antanut sille maitoa, jolloin se meni aika heikkoon kuntoon. Me jouduttiin sitten tuttipullohommiin. Äitillä ja iskällä oli lehmän ternimaitoa pakkasessa niin sitä sitten alettiin juottaa tuolle vauvelille. Onneksi oli joululoma niin ehdin olla aika paljon juottamassa itekin, mutta loppujen lopuksihan isä joutui näkemään ihan hirmuisen vaivan kun sitä karitsaa piti juottaa monta kertaa päivässä! No mutta terhakaksi tytöksi se kersa siitä sitten vahvistui! Ja koska se oli tottunut ihmisiin kun sitä niin paljon juotettiin ja paijattiin ja pidettiin sylissä, niin se on aika tosi ihmisrakas ja seuraa perässä minne vaan. Se me nimettiin siis Kallen kanssa tänä aamuna Tuulikiksi. Tuo valkonen karitsa on melkoinen mamman poika ja käy vieläkin äitin tissillä vaikka on jo iso mies. Paljon isompi kuin Tuulikki. Sen nimeksi tuli Tahvo. 

Eilen käytiin Tuulikin kanssa pihalla kun oli niin hieno kevätpäivä. Tahvokin kävi välillä mutta huusi koko ajan äitiä ja äiti huusi Tahvoa niin ei se malttanut paljo pihalla olla.

Loppuun vielä trendikäs kuva mun terveellisestä aamupalasta tältä aamulta.
Oli niin terveellinen että piti oikein ikuistaa.