Ruoho on vihreämpää..

Siis meillähän ei oo sen vertaa rahaa että voitaisiin ostaa ruohonleikkuri. Päätettiin sit käyttää orjatyövoimaa ja valjastaa Marjatta ja Kaarlo trimmaamaan meidän piha.

Ensin ne oli molemmat sitä mieltä että koko idea on ihan paska ja ne paljon mielummin pysyttelee himassa, sillä muu maa on mustikka. Pienellä painostuksella saatiin kaverukset kuitenkin kiskottua hommiin.



"mums mums"




namnam






Loppujen lopuksi Marjatta myönsi että ruoho tosiaan
on vehreämpää aidan toisella puolella.



Oon muuten tehny taas ihan SIKANA kirpparilöytöjä. lähinnä kyllä vaatteita. Ja koska tää ei taida olla oikeen mikään muotiblogi niin en ehkä ota kuvia itsestäni ne päällä tänne... Mulla on oikeasti niin paljon vaatteita etten ehi käyttää niitä kaikkia. Siis kun melkein joka päivä mulla on päällä jotku pieruverkkarit. Kun en mä jaksa vaihtaa koko ajan vaatteita nii sit on iiseintä vetää niskaan jotain sellasta jolla voi mennä vaikka navettaan. Ja siis mun keijumaailmassa navettavaatteilla voi kyllä mennä kauppaan ja kylille. Kylä- ja kauppavaatteilla ei voi mennä navettaan.
Oho jouduin sivuraiteille. Piti kertoa kartasta jonka löysin Vuokon kirpparilta. Sen löysin kyllä jo kesällä. Se on hieno. Kato vaikka:



tämmönen yksityiskohta

Niin ja se on siis TOSI iso. sellanen opetuskartta.
 

oho otin meidän olkkarin lampuistaki kuvan



Viikon arvoitus

Buahahhahahahaaa! Nyt pistän kuulkaas pahan. Arvatkaa mitä nää on:

Joo ihan oikein! Värejä. Siin o turkoosi ja limenvihree ja punkku eli punanen.

Tsihihihihihi. Kuinkahan moni oksentaa tai nostaa karvansa pystyyn kun sanon että nämä ovat kaikki seinien väreinä YHDESSÄ JA SAMASSA huoneessa! haaahahahah! semmoset tehosteseinät kuulkaas.

Joo. olen siis maalaillut meidän pikkupuolta. Oonkohan kertonu siitä. No se on tuossa meijän pihassa sellanen pikkunen talo josta tulee minun askartelu-pintakäsittely-verstas-paja. No se on tosi pieni mutta kyllä mä siellä ehkä jotai pientä saan paskarreltua. Niin siis ihan todella maalasin yhen seinän turkooksiksi, kaks limeksi ja yhen punkuksi. Jos tuo huone ei ole piristävä ja inspiroiva niin sitten on kyllä erittäin lötkö ja epäsinspiroituva persoona kyseessä. Laitan kokonaiskuvaa siinä vaiheessa kun huone on valmis. Puuttuu takka ja laminaatti.



Solen skiner

Jopa syksy on mukavaa aikaa jos aurinko vaa ymmärtää paistaa.

Syksyllä ei ole itikoita. Kärpäsiä on vähän. Kukkakärpäsiä on PALJON. No ne ei ole kivoja. Oon yrittänyt myrkyttää niitä meidän keittiöstä ties millä vehkeillä ja luulen että sen vuoksi myös mun ja isännän sisuskalut on kohta melko tujusti kyllästetty. Ne pikkupirulaiset eivät vain tajua lähteä huitsin snevadaan. Kaikkiin ei tuollainen hienovarainen vihjailu tehoa... No imurin kanssa olen sitten huiskinut pitkin keittiötä mutta onpa tuokin touhua. Okei siis syksyn plussia tähän mennessä kaks ja miinuksia yks.

Mä tein tossa päivällä sitte pikku gallupin ja kysyin mikä Shakira Korven ja Iisakin mielestä on kivintä syksyssä.



Shakiran mielestä syksyssä on kivintä kun saa
ruokaa.
Se ei kans osaa muuta ajatella.



Iisakki meni ihan puihin kun kysyin siltä mikä
sen mielestä syksyssä on kivintä.



"Ehkä se on kivintä kun sillonki saa syödä.
Lempin kiusaaminen on hauskaa kans", tuumi
pojat.

 Tylsää niitten mielestä on ehkä se kun ne ei oo saanu kanapaistia moneen viikkoon vaikka kyttäävät kanalan nurkilla monta tuntia päivässä.

Ai niin ne kanat!

Joo siis meillä on niitä kanoja. Pikkutiput ei oo enää pikkutipuja, vaan teinejä. mutta vieläkään en tiijä onko ne tyttöjä vai poikia. Mä oisin halunnut niistä sellaisia kesyjä ihania lempeitä kanasia ja otin niitä aina syliin kun ne oli pieniä mutta siis sillä niitten emolla on kyllä pikkusen menny yli tuo lastensuojelu ja jollekin vihanhallintakurssille sekin pitäis varmaan laittaa. Saakeli. En minä uskaltanu sitte niihin ennää koskea.

No. Silkkikanojen puolella yks kana hautoi yhteensä 17 munaa yhdessä vaiheessa. Niitten kuoriutumisprosentti ei ollut kovin häävi. nimittäin 5,8% mun laskuopin mukaan. Eli yksi tipu sieltä syntyi. Ja luulen senkin olevan maatiainen kun heitin sinne munien sekaan pari maatiaskanojen munaa.

No äläpä mitään. Pauliina päätti sitte viime viikolla alkaa hautomaan kans. Eli oletettavissa on lisää tipusia vielä tälle syksylle.



tormakoita teinejä!



5,8%

Nämä on syksylehtiä. En ole varma
onko ne kivoja vaiko ei.



Mä oletan että tämä on Kallen mielestä tässä syksyssä
kivintä. Kun tämmönen ilmeisesti oli PAKKO saaha.
Minun mielestä tämän pelin sietää olla kivintä vielä
vuonna 2083.

 

"Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan...

..hän haluu lampaan, hän haluu lammashaan. Ja enhän mä pane vastaan. Se on oikein ja kohtuus ainoastaan". Kallen lempibiisi.
Huussia ei ole vielä. Mutta tarttisin mökille kyllä sellasenki. Se varmaan tulee sinne aikanaan.

Joo. Minulla on aika monta haavetta. Taijan välillä elellä muutenki semmosessa haavemaailmassa koko tyttö. Kallen mielestä elän jossain omassa keijumaailmassa enkä aina ehkä oikein ymmärrä todellisuutta. Mutta se on kivvaa. Ja sekin tykkää siitä. Minä olen joskus ollut sellasesta tilanteessa etten haaveillut mistään. En keksinyt yhtään mittään mikä ilahduttaisi. Se oli kamalaa. Liian kanssa pärjää aina. Haaveilunkin kanssa. Minusta tuntuu että olen saanut tosi paljon. En tiedä oonko ansainnut kaikkea, mutta tosi paljon olen joutunut tekemään töitä päästäkseni tähän missä nyt olen. Minulla on ihania asioita elämässä ja haaveita jotka leijuttavat minua välillä aika korkeissakin sfääreissä!
Joskus kun saan jonkun haaveilemani projektin valmiiksi, olen hieman haikea. Että mitäs nyt? Mutta siis kolmeen vuoteen ei ole kyllä vielä kertaakaan ehtiny haaveet vähetä. Niitä tulee koko ajan lisää!
En tiedä tietääkö moni sitä tunnetta kun sinulta kysytään että "mikä olisi sellaista mikä saisi sinut iloiseksi?", etkä keksi kertakaikkiaan yhtään mitään. Moneen kuukauteen. Yli vuoteen. Kahteen vuoteen?
No ei oo hääviä.

Kaarlo on yks mun rakkaista toteutuneista haaveista. Vaikka Kaarlo onkin pässi, voisin melkein väittää että se on "lauhkea kuin lammas". Kun sitä rapsuttaa, se heiluttaa häntää ja laittaa silmät kiinni ja joskus heittääntyy oikeen pitkäkseenkin. Liian söpö!
Kerroin äitille Kaarlosta niin se nauroi ja sano että no sehän on niinku Kalle. hmm.. Nii...

Pihahommeleita

Minä se sitten tykkään ennen ja jälkeen-tyyppisistä kuvajuttuista. En vaan ikkään muista ottaa niitä ennen kuvia niin ei ne jälkeen kuvat sitte nii häävejä oo. No mutta pihasta minulla on kuvia kevväältä ja sitten nyt just äskön kävin ottamassa jälkeen kuvia vaikka sato vettä ja oli harmaata niin tuli aika huonoja mutta kuitenkin.

Meillä siis rakennettiin viime kesänä uus talo. Vanha purettiin pois. Niinku joo oonki kertonu siitä. No siis sehän meinas sitä että piha oli ihan mullin mallin ja vinksin vonksin ja olin ihan varma että joudun elelemään hiekan ja rakennusjätteen keskellä vielä monta vuotta, mutta tänään ku kahtoin pihalle nii siellähän on nurmikko eikä vanhasta talosta tietoakaan. En tiedä mitä tapahtui. Muistan olleeni purkamassa vanhaa taloa mutta sitte en kyllä muista tehneeni paljon muuta. Elin ilmeisesti aika hämärää aikaa. No mutta niin tai näin. meillä on nyt aika pihan näkönen piha. En tiedä ketä kiittää vai otanko kunnian itselleni, sillä kaikki kävi niin äkkiä.

No joo oonpa sekopää. No tässä kuitenkin näitä ennen ja jälkeen kuvia. Nuo ennen kuvat on otettu joskus (?) keväällä.

navettatie ennen

ja jälkeen

 Hitto ku Kalle on nakannu jotai tyhmiä villoja tuohon rumentamaan kuvvaa ja nuo puskatki on jo iha
keltasia.

leikkimökkeliä ennen

ja jälkeen

No perhana siinäki o jotai roinaa.

Terassi keskeneräisenä

ja valmiina!

  Wuhuu! Ja toi terassin on muutes iskän tekemä!



Ja vaikka melkein kaikki mun istutukset on
syystä tai toisesta (!!!) tuhoutuneet, niin
ruusupuskat sentäs kukkivat.



Meidän iskä on parempi ku teidän iskä!

Voi hitjan vitja miks mää kirjotan näin harvoin? Mulla olis kamalasti kaikkea ajankohtaista kerrottavaa: tiputilanne, lammastilanne, pikkupuolitilanne, naimajaishommat, kasvimaahommat ja hommat.

No tänään päätin kuitenkin kirjoittaa hieman ajattomammasta aiheesta. Nimittäin eräästä erittäin tärkeästä ja pollosta tyypistä. Joko arvaatte? Vihje: kts. otsikko. JOO! hyvä aivan oikein. Iskä.

Minä luulen että meidän iskä ei ole lukenut noita lastenkasvatusoppaita ihan hirmu ajatuksella. Kun olin 14 sen mielestä mulla oli kauhea uhmaikä. Eikä se ole tainnut oikein lukea sitäkään kohtaa missä sanotaan mitä liika lelliminen tekee lapselle.

Siis siksihän musta on tullut aivan kamala riiviö koska mitä tahansa mä keksin toivoa (ja enemmänkin) iskä toteuttaa kyllä.

Meillä on iskän tekemä sauna, iskän tekemä jättisuuriterassi, iskän tekemä kompostikatos, iskän tekemä kuisti ja iskän tekemät vintin portaat ja kaivon "kansi" ja ties mitä muuta. Häihin iskä teki penkit ja tanssilattian ja ei tämä lista lopu ikinä. Äiti on iskän assistentti muutes.

Tällä hetkellä mulla on vielä pitkä lista hommia iskälle. Sen pitäis "neuvoa mulle" (=tehä mulle) pikkupuolelle takka, mökille palomuuri, nostaa navetan katto ja sitten pikku laajennus navettaan pitäs kans saada aikaseks. Sen lisäksi se on luvannut ottaa lampaat ja kanat hoitoon talveksi.

Uusia hommia keksin aina kolme sitä mukaa kun iskä käy yhden toteuttamassa. Joskus ruokapalkalla. Yleensä se tuo kyllä omat eväät.  Kuulostaa reilulta?




Ei ehkä joka kersalla oo yhtä kommeaa
likakaivon kantta

 

Tipitii

Niiiin siis meille tuli niitä tipuja!
Aloitan tarinani taas jostain esihistoriallisista ajoista ja etenen kronologisessa järjestyksessä nykyhetkeen.

Meille tuli siis maatiaiskanoja. Ne jotka hain suuren seikkailun saattelemana. Kaikki muistaa? Joo. No ne kanaset oli ollu meillä ehkä viikon niin yks katos! No minä aattelin kyllä että se on varmaan johonki mehtään menny hautomaan munia, mutta kun ei se käyny ees syömässä niin tuumasin että kissat on ihan salettiin syöny sen tai sitte se on jääny kaivurin alle kun sellanen kaivur ajo tuosta meijän metästä. Olin aika tosi surullinen, sillä olin nähnyt suuren vaivan saadakseni ne kanaset meille ja äkkiä ehdin niihin kiintyä. No äläpä mittään! Olin eräs päivä ajelemassa naapuripitäjään niin tuo poikaystäväni soitti että meijän pihassa on rivi tipuja! Minä ihmettelin että miten ne silkkikanojen tiput on päässy häkistä pihalle. Tähän väliin on kerrottava että yks silkkikana hautoo 16 munaa jotka ei varmastikkaan ikinä kuoriudu mutta siis silloin luulin että ne ol ne jotka ol kuoriutunu. Niin siis sitte selvisi että siinä on maatiaiskana niitä tipuja kaitsemassa ja kukapa muukaan kuin juuri se meidän kadoksissa ollut kanasemme 12 tipusen kanssa!! 

Olin ihan superonnellinen ja oisin vieläkin jos ei meillä olisi kolmea ärsyttävää ja kylmäsydämistä tappajaa keskuudessamme. Nimittäin niistä 12 tipusta on jäljellä tänä päivänä 5. Kissat söi 6 ja yksi kuoli traagisessa tapaturmassa.

No. Elämässä on kuitenkin tärkeää että pystyy iloitsemaan siitä mitä sinulla on eikä murehtia siitä mitä ei ole. Joten olen nyt todella kiitollinen näistä viidestä tipusta. Paitsi jos ne on kaikki kukkoja niin sitten olen kyllä vihainen.

Ihan oikea pääsiäistipu!

Näistä ei siis vielä tiedä tuleeko näistä kukkoja vai kanoja, sillä kukoillekaan ei kasva ollenkaan pippeliä! Joo! Nyt varmaan mietit että mitenkäs ne tiput saa alkunsa, mutta koska tämä sivusto ei ole mikään seksisivu, voit selvittää asiaa googlettamalla! 

Eli sit vasta ku ne kasvaa isommiksi nii ulkonäöstä voi päätellä että onko tyttö vai poika. Jos tulee poikia niin toivottavasti joku huolii pataan.



Omavaraisuutta

Minä haaveilen kamalasti omavaraisuudesta. No sen verran tunnen itseäni etten ihan kauhean suuria tavoittele tänä kesänä. En ehkä vielä ensi kesänäkään ole ihan omavarainen..
Keväällähän jo kylvin kaikenmaailman rehuja että kesäksi sitte heitän ne kasvimaalle. No ne kuoli. Kaikki. Se oli aika surullista sillä olinhan justiin hehkuttanu tännekin että saan niistä kamalasti elinvoimaa, mutta se kun rehut kuolee, on aina hieman raskasta. Vaikkakin sitä tapahtuu meidän kodissamme ehkä jopa useammin kuin rehujen henkiinjäämisiä. Nojjoo tein kuitenkin kasvimaan.

laitoin porkkanaa, sallaattia ja tilliä ja kirveliä ja timjamia ja mansikoita ja sipuleita ja herneitä ja tungin sinne kyllä varmaan yhteensä ainaki 20 eri lajia. niin niin eikös jos 5 niistä selviytyi niin se ole aika hyvä prosentti?
Perunoitten suhteen mulla ei ole ihan hirveän korkealla odotukset kun istutin ne vasta joskus juhannuksen jäläkeen.. oiskohan ollu jopa heinäkuun puolta. Että ihan hirveän varhaisia pottuja meijän maasta ei kyllä nyt irtoo...

Nojoo. sillä lailla tämä meijän omavaraisuus etenee. eli porkkanoista saadaan ehkä kilo jos hyvin käy ja sipuleita ehkä kaks killoa nii eikös ne aika pitkälle talaveen riitä? Käyn hakemassa myös pihalta mustikoita kun jaksan.

p.s. Kalle ajoi ruohonleikkurilla mun vattupuskien yli. Eli ei ehkä vattujakaan saaha vähään aikaan.

Marjatta ja Kaarlo

Huhhuh mun pitäis ihan oikeasti olla tekemässä jotain aivan muuta kuin kirjottamassa jotain tyhjänpäiväisiä aivopieruja tänne. On pientä paniikkia havaittavissa, mutta silti haluan esitellä kaikelle kansalle mun uudet lapsukaiset.

Voi ei en voi tehdä tätä nopeasti vaan ensin mun on selostettava se että olin keskiviikkoiltana ongella parin ihan kivan tytön kanssa. En oo onkinu varmaan 10 vuoteen ja voi se oli niin hauskaa ja sitten tulin ihan tohkeissani kotiin niitten pikkusinttien kanssa (oli yks isompikin, mutta se ei ollu mun saalis niin katkeroituneena siitä etten itse saanut sitä vonkaletta, en aio edes mainita koko asiaa), oli Kalle vähän hassun näkösenä vastassa pihalla. Menin kahtoo että mitähän typeryyksiä se tällä kertaa on oikeen tuusannu niin voi elämä ja pamaus kun näin mitä meidän pihaan oli tupsahtanu:

Siis ei oo todellista! OMG!! Meille tuli lampaita!! Oivoi olin ajatellut että en minä tälle kesälle uskalla ottaa määkijöitä kun ei ole aikaa tehä aitausta jne. mutta siis ääääää!!! Ihanaaaaaaaaaaa! Ja siis tuo aitauskin tuli samassa paketissa! Voi ei en tiijä miten päin olisin ja kuinka paljon voisin tätä hehkuttaa että se olisi tarpeeksi.

Saatiin siis Marjatta ja Kaarlo häälahjaksi eräiltä superihanilta joiden nimiä en viitsi tässä mainita. Kiitos Anne ja Jarkko ja Roosa ja Roope ja Ronja ja Reetta ja Rasmus ja Riia ja Roni! <3

Niin ja meillä on myös tipuja joista kissa on syöny melkeen kaikki. En ehi nyt laittaa kuvia niistä jälkeenjääneistä. eikun jäljellejääneistä. mutta laitan myöhemmin! Nyt pittää mennä siivoomaan ettei pappi pyörry kun se tullee käymään!

Mustaa kellertävällä

Oon vähän ehkä hieman hurahtanut vanhoihin kirjoihin. Ja varsinkin lastenkirjoihin. Ihania tarinoita ja jotenki ihan hassuja! Nämä oon löytäny kirppareilta:

Tästä minä lausun Kallelle aina (kerran oon lausunu) aamupalan kyytipojaksi hassuja eläinrunoja.

Tämä vois olla meijän Esa.

<3
Tämän löysin jostai Kokkolan kirpparilta
ku käytii anopin kaa ostelee!

Isänmaallista!
Vuokon kirpparilta

Ihania näytelmiä, satuja ja runoja ja vaikka mitä!
Vuokon kirpparilta

Meidän uusista kanoista joku taitaa olla
nimeltään Pauliina!

Japanilaisia satuja!!! Ihana!
Kokkolanvallotusreissulta!

Osaispa meidänkin kissat poseerata näin maltillisesti.
Aina tulee vaan tärähyskuvia!

hahaha ja tää nyt vaan oli niin yliveto!

Oikein kulturellia päivänjatkoa kaikille teille! <3

Goodbye for lonely days! sanoo Esa ja Vesa.

Tänään oli aika tosi vaiherikas päivä. Mäpäs kerron ihan alusta.
Joskus aikaa sitten sain tietää että Pihtiputaan suoramyynnissä myydään kananmunia suoraan tilalta. Laskin yhteen kaks plus yks on neljä ja päättelin että sitä kautta löydän E:lle ja V:lle tyttöfrendit. Kipin kapin pihtiputaan suoramyyntiin josta sain numeron. Soitin numeroon jossa sanottiin ettei oo myyntiin asti kanoja mutta hän tietää erään pariskunnan jolla vois olla mutta hän ei muista heidän nimiä. Naapurin nimen vain. No googlasin sen naapurin numeron ja soitin ja hän sanoi että joo on naapurissa kanoja mutta hänellä ei oo numeroa, ovat salaisia. No tänään siis kaarasin siihen suoramyyntimunien ohjaaman miehen naapuriin eiku miten se meni. Oli vastassa IHANA pariskunta joilla oli kanoja ja koiria ja hevosia ja kissa. Mutta ei kanoja myyntiin asti. Mutta ei se mitään. Heillä oli taas minulle numero. Kiitin kovasti ja lähdin ja soitin heti saamaani numeroon. Siellä vastasi kiva mummu joka lupasi mulle kolme kanaa. No minä siltä seisomalta jatkoin sitten maakuntamatkaani seuraavaan pitäjään ja siellä mulla oli siis vastassani tosiaan ihan supermukava mummu, jolla oli kanoja, kukkoja, kissa, ALPAKOITA, RIIKINKUKKO ja kana ja kuttuja ja huhhuh mitä kaikkea muuta! Hierottiin kanakaupat kun olin ensin vannonut kohtelevani hänen kanasiaan kuin kukkia kämmenillä. Kanat laatikkoon ja vielä kahvit ja räiskäleetkin paistoi minulle se mummu! Yritti myös kaupata kuttuja ja oi voi että minä haluaisin hakea vielä nekin siltä mukavalta mummulta! Huh mikä päivä!
Mutta siis nyt meillä on kolme maatiaiskanaa! ne on ihania!

Nuori neito kauneimmillaan

ihanoita!

Esa alko heti teerenpeliin

Ja Vesa meni tuttuun piiloonsa laatikkoon.

Yritti ilmeisesti esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Toimii!

Joo kyllä se on kuulkaas sillä lailla ettei naiset välitä elvistelystä. Esa alko heti pörhentelemään nii akkoja ei kiinnostanu pätkääkään. Sit Esaa ottiki päähän sen verran että hyppäs aidan yli ja tuumi että pitäkää tunkkinne senki pihtarit. Vesa taas esitti ujoa poikaa ja oli niinku ei tyttöjä huomaiskaa nii ei menny varmaan viittä minuuttia kun oli jo rakkaushommia.

puutarhatonttuilua ja kanamaisuuksia.

Myö on vähän poikien kanssa laitettu kasvimaata. Jos muuten joku muukin on vailla ahkeria työmiehiä, niin nämä täältä irtoaa ihan ruokapalkalla. Tai no oikeestaan eivät tarvi ees paljo sitäkään ku alakavat olla melko tuhdissa kunnossa kun ovat koko talven syöneet meijän sonnien ruuat. Kauheasti en kyllä voi kehua työnjälkeä, mutta kamalan kiinnostuneita ne ovat ihan kaikenlaisista töistä. Varsinkin just nää puutarhahommat tuntuu olevan lähellä niitten sydämiä.

Iisakki poseeraa ylpeänä muokkaamansa mansikkamaan
vieressä. (nämä istutettiin reilu viikko sitten ja ovat muuten
jo kuolleet.. )

Shakira Korpi tarkastamassa työnjälkeä.

laitettiin porkkanaa ja kukkii ja sipuleita kans.

okei no onhan tää vähän surullisen näkönen mut kyl se
siitä vihertyy. tai no en tiedä. näyttää kyl ehkä siltä
ettei tossa viihdy ees rikkakasvit.

laitoin keijukaisia ja tota toista tuvan etteen.
ei oo kuollu vielä. no ei kyl paljo muutakaa.

äiti sano että kivellekin voi istuttaa! no mut
entä ku kasteluvesi huuhtelee kaikki mullat
pois? no onpa sit kokeiltu tätäki.

Joo ja nurmikkokin saatiin kylvettyä. ja se orastaa jo! haha laitettiin kauraa! saahan siis puida ja keittää puurot sit omasta pihasta?! how cool is that?!  no joo en silti kehtaa laittaa kuvaa vielä siitä kun on se vähän sellanen yks ristiin kaks tällä hetkellä.
Mut ei se mitään! Siirrytään kotkotuksiin! Mun silkit joutu siis elelemään Eemelin verstaassa yli viikon pimeydessä, koska noi rasistikukot ois muuten kiusannu ne hengiltä kun ei ollu kattoa kanatarhassa. No viikko sit viimein sain tehtyä sen et jaoin tarhan kahtia ja tein silkkien puoleen katon ettei E ja V pääse lehahtelemaan sinne ja haastaa riitaa. Esa ja Vesa saa katon myöhemmin. Mutta nyt siis silkit on päässy kans pihalle ja ne on nii onessaan että munivat het munimasta päästyänsä! Ihanaa! Mäkin olen niin onessaan että istuksin päivisin pitkiä tovia kananpaskassa seuraamassa kun noi töröt pörröpäät kuopsuttaa menemään!

Tämä on Esan ja Vesan valtakuntaa. Ne ei
vaan valitettavasti osaa arvostaa mun arkki-
tehtuurisia aikaansaannoksia eivätkä oo
pätkänkään kiinnostuneita kiipeilemään mun
tekemiä portaita, eivätkä vietä aikaansa
postilaatikossa. Eikä orrella.
Ainoa mitä ne tekee, on se että ne lentää
tuolta pois ja kukkoilevat pitkin pihoja
ja syövät mun nurmikonsiemenet.

Kuvassa vasemmalta: Helmiina, Milja, Keksi, Mimmi ja Pulla.

Helmiina ja Pulla.

Äsken soitin erään hirmuisen jännittävän puhelun nimittäin taisin löytää Esalle ja Vesalle tyttökaverit!! En tiedä vielä varmaksi. Huomenna selviää! Voi hurja en kyllä viiti mennä puhumaan mitään pojille. Eivät pian saa unta ens yönä alkuunkaan.