"Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan...

..hän haluu lampaan, hän haluu lammashaan. Ja enhän mä pane vastaan. Se on oikein ja kohtuus ainoastaan". Kallen lempibiisi.
Huussia ei ole vielä. Mutta tarttisin mökille kyllä sellasenki. Se varmaan tulee sinne aikanaan.

Joo. Minulla on aika monta haavetta. Taijan välillä elellä muutenki semmosessa haavemaailmassa koko tyttö. Kallen mielestä elän jossain omassa keijumaailmassa enkä aina ehkä oikein ymmärrä todellisuutta. Mutta se on kivvaa. Ja sekin tykkää siitä. Minä olen joskus ollut sellasesta tilanteessa etten haaveillut mistään. En keksinyt yhtään mittään mikä ilahduttaisi. Se oli kamalaa. Liian kanssa pärjää aina. Haaveilunkin kanssa. Minusta tuntuu että olen saanut tosi paljon. En tiedä oonko ansainnut kaikkea, mutta tosi paljon olen joutunut tekemään töitä päästäkseni tähän missä nyt olen. Minulla on ihania asioita elämässä ja haaveita jotka leijuttavat minua välillä aika korkeissakin sfääreissä!
Joskus kun saan jonkun haaveilemani projektin valmiiksi, olen hieman haikea. Että mitäs nyt? Mutta siis kolmeen vuoteen ei ole kyllä vielä kertaakaan ehtiny haaveet vähetä. Niitä tulee koko ajan lisää!
En tiedä tietääkö moni sitä tunnetta kun sinulta kysytään että "mikä olisi sellaista mikä saisi sinut iloiseksi?", etkä keksi kertakaikkiaan yhtään mitään. Moneen kuukauteen. Yli vuoteen. Kahteen vuoteen?
No ei oo hääviä.

Kaarlo on yks mun rakkaista toteutuneista haaveista. Vaikka Kaarlo onkin pässi, voisin melkein väittää että se on "lauhkea kuin lammas". Kun sitä rapsuttaa, se heiluttaa häntää ja laittaa silmät kiinni ja joskus heittääntyy oikeen pitkäkseenkin. Liian söpö!
Kerroin äitille Kaarlosta niin se nauroi ja sano että no sehän on niinku Kalle. hmm.. Nii...