"Paineet skippaan! Hakunamatata!"

Mä oon aika megaonnellinen tällä hetkellä! Lopetin päivätyöt perjantaina ja aloin siis täyspäiväiseksi emännäksi. Ihanaa!
Nyt mulla pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvin paljon aikaa meidän maatilalle ja eläimille ja se tekee minut onnelliseksi.
Eilen tuotiin lampaat kotiin laiduntamaan ja ne oli niin hurjan onnellisia siitä ja mä olin hirveän onnellinen siitä että ne oli onnellisia. Helinän ja Kaarlon turkit oli talven jäljiltä ihan ruokottomassa kunnossa niin mä vähän saksilla trimmailin niitä, mutta pitää keksiä meidän kerintäkoneeseen jostain uudet terät niin otan sit niiltä kokonaan koltut pois.
Mä en ole ikinä hoitanut lampaiden sorkkia. Voi minua. Oon vain ollut niin taunokki etten ole tajunnut. No eilen sit tehtiin Kaarlolle ja Helinälle myös manikyyrit ja pedikyyrit ja nyt niitten kynnet pitäis olla suht jossakin kunnossa. Aika huonoiksi ne olikin kyllä mennyt!
Karitsat siis eivät joutuneet eilen vielä mun kauneushoitolaan, mutta jahka nämä säät tästä paranevat (viikon helleaallon jälkeen tänään tulee vettä ja on kylmä) niin mä otan ja pesasen Tuulikin ja Tahvon turkit ja sit ne keritään ja tehdään kynsihuolto kans. Kivvaaa jeee kun on aikaa hoitaa niitä!
Ainiin. Mä ehkä silti luulen että Tahvo onkin tyttö... Ainakin se pissaa aika neitimäisesti...

Sit vielä pari tähän asiaan kuulumatonta kuvaa:

Tais olla tiistai viime viikolla kun yhtäkkiä iski hurja myrsky ja
ukonilma. Meidän maitokoppi köpsähti nokalleen!

Ja ei. Ei tänäkään vuonna mun kylvämät taimet selvinneet
pihalle asti. Viimeinen niitti nille oli mun Helsingin reissu.
Ilmeisesti mun puutarhurini ei kastellut niitä kovin aktiivisesti
No siis taimitarha kutsuu!

Extreme run ja Helsinki

Moi! Kävin Helsingissä! Oli kivvaa mutta olin ihan sikaonnellinen kun pääsin kotiin takas! Paitsi että nyt just mulla on tylsää. Helsingissä ei kyllä ollut tylsää!
Mä menin sinne siis koska siel Vantaalla oli sellainen Extreme run niin mentiin se jölkyttelemään parin kaverin kanssa. Oltiin viime vuonnakin, mut hieman eri kokoonpanolla. Oli ihan mahtavaa! En ees muistanu että se oli niin kivaa! Sairastin viime viikon melko tujua flunssaa niin jännitti kyllä hieman että pettääkö pumppu mutta ei mitään ongelmaa! Taisi flunssa hukkua törkyiseen Vantaa-jokeen. Hei jos et tiedä mikä on Extreme run, tai vaikka tiedätkin, niin kantsii tziigaa tää video! Siinä lähtömeiningeissä saattaa näkyä tutun näköisiä tyyppejä!

Siellä voi siis juosta joko kilpasarjassa tai hupisarjassa nii me siis juostiin siinä kilpasarjassa hupisarjassa, koska emme ole kovin superkuntoisia. Me ei oikein meinattu keksiä että miten me pukeuduttaisiin sinne juoksuun, mutta käytiin kaverin kanssa perjantaina kiertelemässä UFFeja ja löydettiin sit ihan sikamageet supersankariasut meille kaikille: luppakorvainen batman-asu, ihan liian pieni turtles-asu (joka piti leikata tuhansiin osiin jotta se saatiin jotensakin mahtumaan) sekä wannabe-teräsmies-asu. Oltiin siis erilaiset supersankarit.

Erilaiset supersankarit valmiina lähtöön!

Viime vuonna juostiin muuten navettahaalareissa! En suosittele! Painaa märkänä tonnin, ei veny, kuuma, märkänä kylmä. Tämän vuoden trikoo toimi oikein hienosti! Paitsi ens vuonna pitää kyllä muistaa ottaa tosi lämpimät vaihtovaatteet, koska syväjäädyin siel joessa. Aurinko kyllä paistoi lämpimästi, mutta sekään ei auttanut. Niin ja siis tottakai ens vuonna uudestaan! 

Muuten Helsinki meni taas melkoisessa kiireessä. Oli paljon kavereita joita kaikkia halusin nähdä (no en kyllä nähnyt kaikkia) ja ravattiin siellä sun täällä. Ainiin eikun on mun pakko ehkä mainita että käytiin oopperassa! Oon aina halunnut oopperaan ja nyt päätin että nyt on aika toteuttaa se unelma. Mentiin siis oopperaan kattomaan Ruusuritari. Se kesti 4,5 tuntia. Kaks väliaikaa. Toisella väliajalla lähettiin pois. Ehkä mä en olekaan niin fiini että ymmärtäisin tuon korkeakulttuurin päälle. No ei vaan kyllä mä uskon että joku ooppera muhun voiskin iskeä, mut toi ei nyt valitettavasti ollut se. Mutta koettu siis on ja voin viivata yli mun to do -listalta!

Tipujen ulkoistaminen, Marjatan kotiinpaluu ja äitienpäiväleivontaa

Eilen koitti sitten se päivä että Sirpa, Kari ja Urho muuttivat pihalle kanatarhaan. En oikein enää jaksanut sitä niitten paskanhajua ja sitä paskan määrää muutenkaan. Meidän sohva on ihan kananpaskassa ja olohuoneen matot myös.
Hieman haikeat fiilikset silti kyllä oli kun kannoin kavereita ulos, mutta aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin! Perjantai-iltana kuitenkin vielä nautittiin täysin siemauksin yhdessäolosta ja lötkötettiin sohvalla lähetysten.

olenpas aika kaunis tässä kuvassa. anyhow.

Ei enää kakkanapuroita.

Ensin tutusteltiin häkin läpi.

Mä luulen ettei Pauliina enää muistanut sen lapsia. Kanan aivot on tosi pienet. Varmaan sitten muistikin. Noi aikuiset kanat hieman syrji noita pikkusia, mutta ei ne niitä hengiltä taida kiusata. Tänä aamuna menin sydän kurkussa kanalaan kun mietin että entä jos ne tiput on kuitenkin paleltunu kuoliaaksi yön aikana. No ei ne ollut. Ihan tomerina piipittivät pesässä.

No mutta sitten seuraavaan asiaan. Tiedätte varmaan sen kun ruukataan sanoa että "tule sitte kotiin yhtenä kappaleena". No se ei aina onnistu. Esim. Marjatta tuli eilen kotiin ainakin kymmenenä kappaleena. Meillä on siis nyt pakkanen pullollaan lampaanlihaa enkä mä _todellakaan_ tiedä miten siitä valmistetaan herkkuruokaa! Tietääkö joku? Mulle sais tulla pitämään jonkun lampaanliharuoanvalmistuskurssin! For real! Ja jos joku haluaa tuota Marjattaa omaan ruokapöytäänsä niin sitä kyllä saa! En tiedä miten muka saisin tuhottua n. 20 kiloa lampaanlihaa kun en tiedä että saanko sitä suupalastakaan nieltyä. Jotkut myös sanoo että lampaanliha maistuu joskus villalle. Miksi? Onks teillä kokemusta tästä? En kyllä haluaisi syödä Marjatan villan makuista lihaa. 

Ja sitten tänäänhän on äitienpäivä! Eli se tarkoittaa että maha on tosi pullollaan herkkuja ja litrakaupalla kahvia, sillä tänään on juhlittu omaa äitiä, anoppia ja sitten vielä anopin äitiä. Ihania äitejä ovat he kaikki! 

Omalle äidilleni tein pienen voileipäkakun ja täytekakun. Voisinkin ehkä muuttaa mun blogin leivontablogiksi sillä niin käsittämättömän huikeita pöperöitä sain aikaan!

Täytekakun halusin oikeasti kuorruttaa sokerimassalla ja ihanansöpöilläjasuloisilla sokerimassakukilla jotka näpersin tässä muutama viikko sitten pikkuisilla kätösilläni  mutta mun kakkupohjasta tuli jostain syystä hieman vino.. niin se sit koristeltiin perinteisesti vaan lätkimällä kerma päälle ja no sateenkaaren väristen strösseleitten sijaan rouhin rouheasti suklaata päälle. Uskomattoman mieletön kakku! Taidan olla ihan luonnonlahjakkuus näitten täytekakkujen koristeluissa!

Hei mut ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

Marjakankaan munajahti!

Hui se pääsiäinen meni jo kauan sitten, mutta koska se oli kovin tapahtumarikas, haluan palata siihen ainakin vielä tänäänkin.
Koska mä en ole varmaan ainakaan 15 vuoteen viettänyt pääsiäistä sillai kovinkaan pääsiäismäisesti niin päätin että nyt on aika alkaa sitä sitten viettää taas. Jos tämmösiä juhlia on meille suotu keskelle puuduttavaa arkea niin ottakaamme niistä sit kaikki ilo irti. Eli perhe koolle, paljon hyvää ruokaa ja lapsellista mieltä. Päätin järjestää munajahdin.
Piilottelin vissiin 60 (sellasta muovista askartelumunaa vaan) pitkin poikin tuonne meidän kartanoa ja sit niitä etsittiin ja kolme parasta löytäjää palkittiin suurenmoisella arvostuksella ja kunnialla sekä karkilla. Se oli KIVAA. Tässä voisi olla ainesta Marjakankaan uudeksi perinteeksi!

No mäpäs latailen tähän joitain kuvia. Hei ja jos joku harmistuu oman naamansa (tai jälkikasvunsa naaman) näkemisestä täällä mun blogissa niin ilmoitelkaa niin poistan/sensuroin ne kuvat sitten hetimmiten. :) Kuvat on melkein kaikki ottanut ystäväni, tuttavani ratiritirallaa Veera. <3

Loppukevennyksenä kuva autosta jonka kuljettajansa ajoi
jostain syystä kiinni meidän pellolle! Vahingon ilo voittaa
jouluilon! Kyllä meitä nauratti! ;)

Ja koska mä aika paljon toivoisin että mä saisin kommentteija tänne blogiin niin kertokaahan milloin te olette viimeks puheutuneet trulleiksi? :)

Sirpa, Kari ja Urho

Tänään taidan esitellä teille meidän nuorimmaiset. Nämä tyypit kuoriutui muistaakseni noin kuukausi sitten, eli huhtikuun alussa. Meidän olohuoneeseen ne muutti pitkänäperjantaina. Samana päivänä muuttivat aikuiset kanaset tuonne meidän kanalaan. Ne vietti siis talven siellä mun vanhmpien navetassa.
Halusin tuoda nuo tiput olkkariin jotta saisin ne kesytettyä ja myös siksi, että pihalla on kyllä vielä aika kylmä ja pelkään että ne paleltuu kun yöllä on tainnut olla heti jotain -5 astetta vielä pakkasta. Tänään sataa lunta.
Ne siis elävät nyt meidän olkkarissa akvaariossa ja iltaisin kun mulla on aikaa vahtia niitä niin mä päästän ne tuohon olkkarin lattialle taapertamaan ja ne yrittää koko ajan lehahdella mihin sun sattuu ja joka paikka on täynnä kananpaskaa ja en kyllä ihmettele jos joku pitää tätä järjestelyä ällöttävänä ja kummana, mutta on kyllä ollut siistiä tutustua noihin tyyppeihin. Ne on kaikki erilaisia ja hassuja ja onpa mukava seurata niitten kehitystä tässä ihan lähellä.

Tipujen nimet keksittiin ystävieni Ellan, Veeran ja Pirjon kanssa. Taisi olla joku aika laiska sunnuntai vai mikä ihmeen päivä olikaan, mutta jutut oli veteliä ja nauru herkässä. <3

Kaikki yhdes koos´!

Tipun kynnet tuntuvat makeilta niskassa

Kari on pomo ja kaikista seurallisin

Sirpa on tomera ja itsenäinen tyttö eikä tykkää paijaamisesta.
Urho (taustalla) on utelias mutta arka.

Kari <3 Arrested Development