perjantai 23. toukokuuta 2014

Extreme run ja Helsinki

Moi! Kävin Helsingissä! Oli kivvaa mutta olin ihan sikaonnellinen kun pääsin kotiin takas! Paitsi että nyt just mulla on tylsää. Helsingissä ei kyllä ollut tylsää!
Mä menin sinne siis koska siel Vantaalla oli sellainen Extreme run niin mentiin se jölkyttelemään parin kaverin kanssa. Oltiin viime vuonnakin, mut hieman eri kokoonpanolla. Oli ihan mahtavaa! En ees muistanu että se oli niin kivaa! Sairastin viime viikon melko tujua flunssaa niin jännitti kyllä hieman että pettääkö pumppu mutta ei mitään ongelmaa! Taisi flunssa hukkua törkyiseen Vantaa-jokeen. Hei jos et tiedä mikä on Extreme run, tai vaikka tiedätkin, niin kantsii tziigaa tää video! Siinä lähtömeiningeissä saattaa näkyä tutun näköisiä tyyppejä!

Siellä voi siis juosta joko kilpasarjassa tai hupisarjassa nii me siis juostiin siinä kilpasarjassa hupisarjassa, koska emme ole kovin superkuntoisia. Me ei oikein meinattu keksiä että miten me pukeuduttaisiin sinne juoksuun, mutta käytiin kaverin kanssa perjantaina kiertelemässä UFFeja ja löydettiin sit ihan sikamageet supersankariasut meille kaikille: luppakorvainen batman-asu, ihan liian pieni turtles-asu (joka piti leikata tuhansiin osiin jotta se saatiin jotensakin mahtumaan) sekä wannabe-teräsmies-asu. Oltiin siis erilaiset supersankarit.

Erilaiset supersankarit valmiina lähtöön!




Viime vuonna juostiin muuten navettahaalareissa! En suosittele! Painaa märkänä tonnin, ei veny, kuuma, märkänä kylmä. Tämän vuoden trikoo toimi oikein hienosti! Paitsi ens vuonna pitää kyllä muistaa ottaa tosi lämpimät vaihtovaatteet, koska syväjäädyin siel joessa. Aurinko kyllä paistoi lämpimästi, mutta sekään ei auttanut. Niin ja siis tottakai ens vuonna uudestaan! 

Muuten Helsinki meni taas melkoisessa kiireessä. Oli paljon kavereita joita kaikkia halusin nähdä (no en kyllä nähnyt kaikkia) ja ravattiin siellä sun täällä. Ainiin eikun on mun pakko ehkä mainita että käytiin oopperassa! Oon aina halunnut oopperaan ja nyt päätin että nyt on aika toteuttaa se unelma. Mentiin siis oopperaan kattomaan Ruusuritari. Se kesti 4,5 tuntia. Kaks väliaikaa. Toisella väliajalla lähettiin pois. Ehkä mä en olekaan niin fiini että ymmärtäisin tuon korkeakulttuurin päälle. No ei vaan kyllä mä uskon että joku ooppera muhun voiskin iskeä, mut toi ei nyt valitettavasti ollut se. Mutta koettu siis on ja voin viivata yli mun to do -listalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti