Tipujen ulkoistaminen, Marjatan kotiinpaluu ja äitienpäiväleivontaa

Eilen koitti sitten se päivä että Sirpa, Kari ja Urho muuttivat pihalle kanatarhaan. En oikein enää jaksanut sitä niitten paskanhajua ja sitä paskan määrää muutenkaan. Meidän sohva on ihan kananpaskassa ja olohuoneen matot myös.
Hieman haikeat fiilikset silti kyllä oli kun kannoin kavereita ulos, mutta aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin! Perjantai-iltana kuitenkin vielä nautittiin täysin siemauksin yhdessäolosta ja lötkötettiin sohvalla lähetysten.

olenpas aika kaunis tässä kuvassa. anyhow.

Ei enää kakkanapuroita.

Ensin tutusteltiin häkin läpi.

Mä luulen ettei Pauliina enää muistanut sen lapsia. Kanan aivot on tosi pienet. Varmaan sitten muistikin. Noi aikuiset kanat hieman syrji noita pikkusia, mutta ei ne niitä hengiltä taida kiusata. Tänä aamuna menin sydän kurkussa kanalaan kun mietin että entä jos ne tiput on kuitenkin paleltunu kuoliaaksi yön aikana. No ei ne ollut. Ihan tomerina piipittivät pesässä.

No mutta sitten seuraavaan asiaan. Tiedätte varmaan sen kun ruukataan sanoa että "tule sitte kotiin yhtenä kappaleena". No se ei aina onnistu. Esim. Marjatta tuli eilen kotiin ainakin kymmenenä kappaleena. Meillä on siis nyt pakkanen pullollaan lampaanlihaa enkä mä _todellakaan_ tiedä miten siitä valmistetaan herkkuruokaa! Tietääkö joku? Mulle sais tulla pitämään jonkun lampaanliharuoanvalmistuskurssin! For real! Ja jos joku haluaa tuota Marjattaa omaan ruokapöytäänsä niin sitä kyllä saa! En tiedä miten muka saisin tuhottua n. 20 kiloa lampaanlihaa kun en tiedä että saanko sitä suupalastakaan nieltyä. Jotkut myös sanoo että lampaanliha maistuu joskus villalle. Miksi? Onks teillä kokemusta tästä? En kyllä haluaisi syödä Marjatan villan makuista lihaa. 

Ja sitten tänäänhän on äitienpäivä! Eli se tarkoittaa että maha on tosi pullollaan herkkuja ja litrakaupalla kahvia, sillä tänään on juhlittu omaa äitiä, anoppia ja sitten vielä anopin äitiä. Ihania äitejä ovat he kaikki! 

Omalle äidilleni tein pienen voileipäkakun ja täytekakun. Voisinkin ehkä muuttaa mun blogin leivontablogiksi sillä niin käsittämättömän huikeita pöperöitä sain aikaan!

Täytekakun halusin oikeasti kuorruttaa sokerimassalla ja ihanansöpöilläjasuloisilla sokerimassakukilla jotka näpersin tässä muutama viikko sitten pikkuisilla kätösilläni  mutta mun kakkupohjasta tuli jostain syystä hieman vino.. niin se sit koristeltiin perinteisesti vaan lätkimällä kerma päälle ja no sateenkaaren väristen strösseleitten sijaan rouhin rouheasti suklaata päälle. Uskomattoman mieletön kakku! Taidan olla ihan luonnonlahjakkuus näitten täytekakkujen koristeluissa!

Hei mut ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!