Tuulikin ulkoilupäivä

Ihan tämän blogitekstin kirjoittamisen vuoksi päätin tänä aamuna keksiä meidän karitsoille nimet. Meille syntyi siis joulun aikaan kaksi pikkuista karitsaa! Siihen liittyy kyllä yks tarina. No mä kerron sen äkkiä. Eli siis kun mä toin Helinän meille viime kesänä muistaakseni siinä juhannuksen aikaan, sillä oli jo iso maha ja alettiin heti oottaa että milloin se vuonii. No me ooteltiin ja seurattiin ja kytättiin ja jännitettiin mutta mitään ei vaan kuulunu. Lammas kantaa siis karitsaa mun käsittääkseni n. 7 kuukautta, joten siinä joulukuun alussa alettiin jo miettiä että mikä ihme tän homman nimi on jos se ei vieläkään vuoni vaikka juhannuksena jo oli maha isollaan.. no mä olin sitten itekseni jo vähän päätellyt että se on vaan yksinkertaisesti ihan järkyttävän läski lammas ja unohin koko vuonimishomman. Kunnes sitten... menin Tapaninpäivänä käymään lampaiden ja kanojen luona Löytölässä (mun vanhempien kotona. Ne on siellä talvihoidossa), kun äiti ja isä oli joulun ajan Kempeleessä. Niin kun astuin sinne navettaan niin kuului ihan ihmeellistä ääntä ja kun menin peremmälle niin kaks ihan pienen pientä karvapalloa oli siellä Helinän ketassa! Musta ja valkoinen! Olin aika tosi yllättynyt ja iloinen ja voi että kuin ne oli söpöjä!

Ihan vauvoja!

No tarina jatkuu siten että Helinä ei jostain syystä tykännyt tuosta mustasta karitsasta eikä antanut sille maitoa, jolloin se meni aika heikkoon kuntoon. Me jouduttiin sitten tuttipullohommiin. Äitillä ja iskällä oli lehmän ternimaitoa pakkasessa niin sitä sitten alettiin juottaa tuolle vauvelille. Onneksi oli joululoma niin ehdin olla aika paljon juottamassa itekin, mutta loppujen lopuksihan isä joutui näkemään ihan hirmuisen vaivan kun sitä karitsaa piti juottaa monta kertaa päivässä! No mutta terhakaksi tytöksi se kersa siitä sitten vahvistui! Ja koska se oli tottunut ihmisiin kun sitä niin paljon juotettiin ja paijattiin ja pidettiin sylissä, niin se on aika tosi ihmisrakas ja seuraa perässä minne vaan. Se me nimettiin siis Kallen kanssa tänä aamuna Tuulikiksi. Tuo valkonen karitsa on melkoinen mamman poika ja käy vieläkin äitin tissillä vaikka on jo iso mies. Paljon isompi kuin Tuulikki. Sen nimeksi tuli Tahvo. 

Eilen käytiin Tuulikin kanssa pihalla kun oli niin hieno kevätpäivä. Tahvokin kävi välillä mutta huusi koko ajan äitiä ja äiti huusi Tahvoa niin ei se malttanut paljo pihalla olla.

Loppuun vielä trendikäs kuva mun terveellisestä aamupalasta tältä aamulta.
Oli niin terveellinen että piti oikein ikuistaa.