Marjatta

Meillä on tapahtunut nyt pääsiäisen aikaan paljon ja yhtä ja toista ja on ollut hurjan kivaa ja sitten hieman kurjaakin. Kerron nyt tällä kertaa sen kurjan niin se on sitten käsitelty. Palaan muihin pääsiäishulinoihin seuraavassa jaksossa.

Eilen aamulla isä soitti ja kertoi että meidän lammas Marjatta on tosi huonossa kunnossa. Meidän lampaat on siis vielä meidän äidillä ja isällä talvihoidossa tuolla n. 10 km päässä meiltä. Riensin sitten sinne paikan päälle ja Marjatta näytti kyllä tosi kurjalta. Se makasi siellä ketan perällä kyljellään jalat ilmassa kouristellen. Ei päästy sen lähelle kun Kaarlo oli niin äkäsenä siinä edessä. Piti siis ensin keksiä että miten se äkänen pässi saadaan siitä edestä pois.
No loppujen lopuksi se saatiin huijattua ulos ja päästiin siihen Marjatan luo. Mä soitin eläinlääkärille että jos se osaisi sanoa puhelimitse että mitä on tehtävissä. Lampaan kohtu oli siis jostain syystä tullut ulos ja se eläinlääkäri sanoi että sen voi huuhdella puhtaalla vedellä ja työntää takaisin. Alettiin sitä sitten siinä valmistella. Olin koko ajan sen eläinlääkärin kanssa puhelimessa ja se neuvoi nostamaan lampaan jaloilleen ja kyllä se nousikin. Sitten se kysyi sen kohdun väriä ja  sanoin että se on sinertävä niin se epäili että se on varmaan alkanut jo mennä kuolioon. Vaikka ei olisikaan ja jos sen työntää takaisin niin se luultavasti tulisi jossain vaiheessa uudestaan ulos. Se pitäisi ommella ja joka tapauksessa ennuste olisi huono. Ja jos hän tulee 80 km päästä pyhäpäivänä paikan päälle niin siitä tulee aika kallis tikki. Sit se sanoi että ehkä on kuitenkin parasta antaa eläimelle armahdus ja valmistaa siitä vaikkapa pääsiäisateria.
Näin päätettiin toimia. Itketti. Onneksi naapurista löytyi mies joka tuli lopettamaan sen lampaan tosi pian. Ei meistä ois ollut siihen ja no ei meillä kyllä olis ollut pyssyäkään. Mun olo parani kyllä heti kun se oli tapettu kun tiesi ettei sen ressukan tarvi enää kärsiä.
Olen myös tosi onnellinen siitä että lankomies nylki ja suolesti sen. Isä aikoi leikata lihat. Niin sen mun mielestä pitääkin mennä. Hyödyksi. En tiedä vielä pystynkö ite sitä syömään mutta toivottavasti joku syö. Enpä tiedä oisko sen arvokkaampaa heittää Marjatan koko ruho lihoineen raatokeräilyautoon. Haudatahan sitä ei saa ja eipä siinä hautaamisessa mun mielestä mitään kovin hohdokasta olisikaan.

Sillai aikalailla alkoi meidän ensimmäinen pääsiäispäivä. Tosi kurjasti. Mutta turha jossitella ja pyöritellä asiaa sen kummemmin. Elämä on tällaista. Kyllä minun piti se ajatella jo silloin kun olen noita eläimiä ottanut "vaivoikseni". Että joskus joutuu kovan paikan eteen niiden kanssa. Joskus tulee ikäviä yllätyksiä ja joskus ihania.

Marjatta