tiistai 9. syyskuuta 2014

Joutilaan hommissa

Eilen sitten olin pöyhimässä. Semmosta hommaa että piti pöyhimellä (sovitaan että se on sen vehkeen nimi) ajaa niinku monta olkiluokoa yhteen luokoon. 

Siinä kun isäntä mua aamulla opasti miten homma pelaa niin kyselin sit että mikä järki tässä on että mä ajan ensin jokaisen luokon läpi ja sit se ajaa vielä paalaajalla kerran ne isot luokot läpi kun se vois vaan ajaa kerran paalaajalla jokaisen luokon läpi. Niin ei siinä kuulemma kauheasti järkeä olekaan mutta jos sattuu olemaan tämmösiä joutilaita (NIINKUIN MINÄ), niin ne voi laittaa noihin pöyhimishommiin. Jaahans. 
Noh, on siitä ilmeisesti jotain hyötyä (ainakin näin yritin vakuutella itselleni istuttuani kaheksan tuntia eilisestä päivästä traktorin hikisessä hytissä). Nimittäin ne oljet pöyhiintyy niin ehkä ne on sit kuivaa vähän kivemmin. Ja sitte se paalaaja vie kuulemma kamalan paljon enemmän polttoainetta kuin toi pöyhintähärveli ja sitten Kalle joka on vissiin hyvin epäjoutilas ihminen, pääsee sit päästelemään supernopeeta noi oljet paaleihin. 






Sitä mä myös mietin siinä ajellessani että mikä ihmeen idea on ollut laittaa noi kaikki vehkeet traktorin persuuksiin? Siis kun tuotakin vehettä piti koko ajan kytätä  että se ei ole liian matalalla eikä liian ylhäällä ja samalla yrität kahtoa eteen että minne ajat niin se oli melkoisen hankalaa koska mulla ei (vielä) ole silmiä takaraivossa eikä mun pääni käänny kuin pöllöllä. Joten selkä oli taas koetuksella.


Näin villieläimiä. Tämä sus tuli niin lähelle että pelkäsin sen
joutuvan muhennokseksi


Evästauko

Eilinen taisi olla niitä kauneimpia päiviä. Aurinko paistoi ihanasti ja ilma oli raikas. Syksy on melko ihanata aikaa!
Traktori tosin oli tosi kuuma ja perse oli hian hiestä märkä. Nauratti kun mietin meijän rehuntekijöitä jotka heinäkuun 30 asteen helteillä saivat viettää päivänsä noissa hyteissä. Kyllä ne olikin aika ovelan näkösiä työpäivien jälkeen. Ei toi mun eilinen hikoilu tainnut olla paljon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti